Alotan tänään oman raamattupäiväkirjani. Ryhdyn lukemaan Markuksen evankeliumia.

Mark. 1:1–8
Mitä? Havaintoja.
Markus, hei hetkinen, mistä minä tiedän, että kirjoittaja on Markus? Otsikothan ovat tulleet myöhemmin? No, ehkä joku kertoo tai tautkin asian myöhemmin. Markus aloittaa kuin otsikolla: Ilosanoma, siis evankeliumi. Jeesuksesta, mutta ei kenestä tahansa Jeesuksesta, vaan Kristuksesta, siis messiaasta. Messiastahan juutalaiset odottivat (ja odottavat edelleenkin kai). Mutta luulen, että juutalaiset eivät tykkää tästä: Jumalan Pojasta.
Markus näyttää viittaavan heti kärkeen juutalaisten profeettaan, Jesajaan. Mutta mutta... Näyttää siltä, että Markus lainaa aika vapaasti. Pikemminkin alku on 2. Moosekenkirjasta ja viittaa tapahtumiin joskus 1300–1200-luvuilla, kun Jumala lupaa enkelin (siis sanansaattajan) kulkemaan kansan edellä erämaassa. Hei, tosiaan erämaassa.
Toinen Vanhan testamentin kohta, johon tässä kyllä viitataan, on tuo alaviitteen Malakian kirjan kohta. Se on peräisin temppelin korjaamisen (vuonna 516 eKr.) jälkeiseltä ajalta.
Ja se kolmas kohta, johon viitataan, jakeessa 3, on Jesajan kirjasta ja kirjoitettu kai suunnilleen 540-luvulla eKr.
Selvästi tämä Markus antaa ymmärtää, että Johannes Kastaja, joka saarnasi erämaassa, on tuo Vanhan testamentin sanansaattaja/enkeli (sehän on sama sana ainakin kreikaksi, eikö vain).
Johannes Kastaja saarnasi parannuksen tekemistä ja akstetta. Pentti Saarikoski taisi kääntää tuon parannuksenvaatimuksen "muuttakaa mielenne ja kääntäkää kelkkanne". Mutta tuo kaste. Ainakin tuon ajan Qumranin essealaiset kastoivat ihmisiä muistaakseni. Tämä kaste on kyllä selvästi eri asia kuin nykyisin käytössä oleva kristillinen kaste. Mikähän sen merkitys Johannes Kastajan kuulijoille mahtoi olla? Sen ainakin tuosta näkee, että Johannes kastoi sen jälkeen, kun ihmiset olivat tunnustaneet syntinsä. Näyttää siltä, että kyseessä oli tosiaankin pesu: ensin tunnustettiin ja sitten pestiin puhtaaksi.
Jae 6. Johannes Kastajan vaatteet olivat koko lailla toisenlaiset kuin tavallisen juutalaisen, samoin hänen ruokansa. Johannes sai proteiineja ja sokeria ravinnostaan, mutta mies oli selvästi askeetti ja keskittyi saarnaamiseen.
Johannes sai aikaan kansanliikkeen, sen verran outo ilmestys hän oli. Voi olla, että tuo historiallinen tilanne oli myös sellainen, että siinä oli tilausta Johanneksen kaltaiselle toivontuojalle. Kansa eli miehitetyssä maassa.  Matthias Grünewaldin (n. 1480 - 1528 1528) taulu Johannes Kastajasta on unohtumaton. Saarnaajalla on pitkä sormi, joka osoittaa väkevämpää, sitä varsinaista Tulijaa.