mutta en ole poistanut blogia siinä toivossa, että koku saa siitä virikkeitä nettiraamiksen pitämiseen :)

Tällä haavaa Raamiksen Kirsillä ei ole mahdollisuutta pitää tätä raamista, mutta blogi ei ole aivan kokonaan hautautunut. 

Jos vipinää alkaa ilmetä, palaa Kirsikin kanavalle. Kommentoikaa siis, vaikka täällä vaikuttaakin hiljaiselta.

Teksti:
Markus 2:1–12  kirkkoraamatusta.
Englanniksi mp3 SermonAudio.

Havainnot:
Jeesus asui tuohon aikaan Kapernaumissa. Kerrottu tapahtuma sijoittuu Kapernaumiin.
Kotikaupungin väkeä, ja mahdollisesti muitakin, kiinnosti, mitä Jeesus tekee, koska sana hänen kotiinpaluustaan kiinnosti siinä määrin, että väkeä tuli tungokseen asti heti, kun kuulivat, että Jeesus on palannut. Jeesus ei mitenkään pyrkinyt julkisuuteen, muta ei tässä vaiheessa myöskään vetäytynyt. Ei ole tietoa, kuinka kauan lepraa sairastavan parantamisesta oli kulunut, mutta tämä tapahtuma ja Pietarin anopin parantaminen luullakseni selittävät Jeesuksen kansansuosiota.
Jeesus ei kuitenkaan keskittynyt parantamistoimintaan, vaan Sanan julistukseen.
Välimeren ilmastossa vielä nykyisinkin normaalit tasakattotalot, joiden katolla on yksityistä ulkoilmatilaa oleiluun, olivat jo tuolloin muodissa. Sellaiselle kattoparvekkeelle halvaantuneen miehen neljä kantajaa kiipesi. Mistähän mahtoi johtua, että miehet ryhtyivät purkamaan kattoa? Markus kyllä kertoo, että tungos oli kova eikä sisään päässyt, mutta olisivathan he voineet odottaa ulkonakin. Vastausta ei ehkä saada tietää; arveluja voidaan esittää.
Mies oli halvaantunut. Sitä emme tiedä, mikä miehen halvauksen oli aiheuttanut eikä itselläni ole tietoa siitäkään, kuinka yleisiä halvaustilat tuohon aikaan olivat. Nykyisin aivohalvaus on pelätty, vammauttava sairaus. Halvauksen voi aiheuttaa myös onnettomuus, jossa selkäranka vioittuu. Voimme arvella, että mies ei kyennyt puhumaan lainkaan. Halvaantuneen miehen uskosta Markus ei puhu mitään, mutta saatamme päätellä, että halvaantuneen miehen mielessä risteili itsesyytöksiä tai kysymyksiä siitä, miten paha ihminen hän mahtaa olla, kun tällä tavoin on päässyt käymään. Juutalaisen tietääkseni yleisen ajattelun mukaan sairauas oli synnin suoranaista seurausta eikä mies mitä ilmeisimmin ollut välttynyt kuulemasta tuollaista – päätellen siitä, mitä Jeesus sanoi (jae 5). Emme tosin voi tietää, miksi Jeesus sen sanoi, voimme vain arvella, että Jeesus tosiasiallisesti tiesi, mitä ihmiset mielissään pohtivat. (Tällaista voi päätellä joistain muistakin Raamatun kohdista.)
Jeesus vastasi mitä ilmeisimmin miehen syvimpiin ongelmiin sanoessaan "Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi." Kaikkia tuollainen puhe ei todellakaan miellyttänyt. Lainopettajien mielestä Jeesus ylitti valtuutensa ja asettui asemaan, joka kuului Jumalalle. Oliko heidän kantansa perusteltu? Oliko se oikea? Oliko se humaani?
Jakeessa 8 on uusi viite siitä, että Jeesus tiesi, mitä ihmisten mielissä liikkui. Jeesus tarttui härkää sarvista. Hän esitti (jae 9) kriitikoilleen tiukan kysymyksen. Puhuahan aina voi. Väittelynkin voi voittaa, jos on hyvä suustaan. Halvaantuneen parantaminen pelkän sanan voimalla on teko, joka edelleenkin saisi moniammatilliset kuntoutustiimit haukkomaan henkeään. Aivohalvauksen tai liikenneonnettomuuden jälkeisen halvanntumisen seurauksena Suomenkin saisraaloissa ja kuntoutuslaitoksissa on pitkäaikaishoidossa tuhansia ihmisiä, joita yritetään kuntouttaa sellaiseen toimintavalmiuteen, että he kykenisivät suoriutumaan arkisesta elämästään mahdollisimman omatoimisesti.
Vaikka lääketiede on 2000 vuodessa edistynyt aimoaskelin, edelleenkin tällainen (jae 10-) näyttö vakuuttaisi ihmiset.

Tulkinta:
Mitä tämä merkitsi noille ihmisille? Mitä tämä merkitsee  yleisesti ottaen? Mitä se saattaisi merkitä meille?
Mitähän Markus tuli kertoneeksi lukijoilleen? Mitä Jeesus tuli osoittaneeksi kuulijoilleen, yleisölleen, meille, jotka 2000 vuoden kuluttua luemme näistä tapahtumista?
(Ainakin tähän toivon kyllä lähinnä lukijakommentteja.)
Jeesus tietää sekä hyvät että pahat ajatuksemme, pelkomme ja kyräilymme. Hän ei jätä niitä omaan tietoonsa, vaan sairasta kunnioittaen nostaa tämän vanhurskaan asemaan ja poistaa yhteisöltä aseet ennakkoluuloon ja kyräilyyn. Toisaalta hän pistää itsetyytyväiset ja asioista perillä olevat kirjansa oppineet ahtaalle. Emme tiedä, miten paikalla olleet lainoppineet asian ottivat, mutta loogista olisi, että tapahtumat olisivat järisyttäneet heidän uskonsa perusteita. Jos vain Jumala voi antaa syntejä anteeksi, kuka kumma tämä on?
Emme saa tietää, mitä parannetun miehen mielessä tapahtui, kun hän pääsi liikkeelle. Silti voimme juutalaisen ajattelutavan tietäen uskoa, että siellä tapahtui muutakin kuin se valtava ilo siitä, että toimintakyky ei enää ollut kiinni monen muun henkilön työpanoksesta.

Sovellus:
Itselleni tämä tapaus antaa ajattelemisen aihetta: Jumalalta en voi salata todellisia ajatuksiani. Tieto on toisaalta helpottava, toisaalta se herättää huolestuneisuutta.
Tapaus pistää myös ajattelemaan kahdesti ennen kuin lausahdan mielipiteeni siitä, miksi jollekulle käy, kuten käy.

Lisää aiheesta:
Jukka Norvannon Radioraamattukoulu, Sansa.
Nykytietoa halvauksesta ja sen hoidosta, Terveysportti.

Edellisestä alkuperäisen idean mukaisesta Raamis-postauksesta on kulunut aika tarkalleen vuosi. Nyt Matilda on patistellut liikkeelle. Raamis ei ole lopahtanut, onpahan vain odottanut, että saisi kaverin tai kavereita. Kiitos sulle Matilda siis kovasti.
Jospa tavoitteena olisi sellainen tyypillinen raamistahti, viikottainen päivittäminen?

Teksti:
Markus 1:40–45 kirkkoraamatusta
Englanniksi Audio Biblesta (joudut itse etsimään Markus 1:n ja koko luku on kuunneltava kerralla)

Havainnot
Ehkä kannattaa avata omaan ikkunaansa Mark. 1.
Tapahtumapaikka on mitä ilmeisimmin jossain Kapernaumin tienoilla, sillä edellä kerrottu tapahtuu Kapernaumin naapurikylissä ja seuraava tapahtuma sijoittuu jälleen Kapernaumiin.
Lepra, Hansenin tauti eli Raamatun sanastossa spitaali, oli tuon ajan sitkeä tartuntatauti, joka ei vieläkään ole kadonnut maailmasta. Jeesus kosketti miestä, jota juutalaisen lain mukaan ei olisi missään tapauksessa tullut koskettaa. Tartuntavaara tunnettiin.
Jeesus sääli sairasta. Voimme arvailla säälin syitä: sairaus tekee kamalaa jälkeä ihmisen kehossa, sairauteen liittyvät lait eritivät tehokkaasti ihmisen niistä, jotka aikaisemmin olivat olleet läheisiä, juutalaisten ajatteluun kuului, että ihminen oli tehnyt jotain pahaa, jonka tähden häntä rangaistiin sairaudella (Joh. 9:1).
Jeesus ei käskenyt levittää sanaa. Mistähän syystä?
Mies käyttäytyi kuin uhmaikäinen lapsi, jota äiti tai isä on kieltänyt puhumasta. Miksi näin?
Seuraukset tästä hyvästä työstä olivat Jeesuksen kannalta ei-toivottuja, vai olivatko.
Julkisuus tuo sekä hyvää että huonoa tullessaan. Näin oli Jeesuksenkin aikana ja se koski hänenkin toimintaansa.

Tulkinta
Jeesus ei torjunut avunpyytäjää. Tällä hän nähdäkseni osoitti, että mies on Jumalan luoma ja siis Jumalan lapsi, sairaudestaan huolimatta, vaikka ympäristö muuta viestittäisikin ja vaikka ympäristö tosiaan muuta viesti: juutalainen ympäristö kytki sairauden ja synnin suoraan yhteen. Ihmiset pitivät sairautta ja vastoinkäymisiä synnin seurauksena. Tästä riesastahan joutui kärsimään jo Vanhan testamentin Job, jolle myötätuntoa osoittamaan tulleet ystävät alkoivat lopulta ladella "totuuksia" Jumalasta ja siitä, että Jobilla sittenkin oli jotain salattavaa. – No, kenellä ei olisi. Oli Jobillakin syntejä tunnollaan, mutta siellähän ei ollut Jobin kirjan mukaan selitys Jobin kärsimyksiin. Vanha testamentti siis antaa paljon pohdinnan aihetta eikä ole mitenkään yksioikoinen kärsimyksen ja synnin suhteiden pohdinnassa, vaikka jo 1. Mooseksen kirjan 3. luvussa paljastuu, miten kärsimys luikerteli maailmaan.
Jeesus ei pelännyt tartuntaa. Hänen luottamuksensa Jumalan hallintaan oli suurempi kuin meidän. EI Jeesus kuitenkaan sairauden yläpuolella ollut. Hän oli ihminen. Me tiedämme, että hän tuli kantamaan ihmisten synnin, sairauden ja kuoleman taakat, kuten profeetta Jesaja oli puhunut.
Jeesus otti miehen tähden riskin, että joutuu uskonnollisen kritiikin kohteeksi. Samalla hän tuli ilmaisseeksi, että muotoseikkojen pikkutarkka noudattaminen saattaa olla Jumalan tahdon mukaisen toiminnan vastakohtakin; olihan lain ydin Jumalan ja lähimmäisen rakastaminen.

Sovellus
Jätänpä pitkälti kommenttilaatikon varaan sen, mitä tämä teksti voi tänä päivänä elämässämme merkitä. Itselleni tuli mieleen hiv/aids, jota nykyisin moni pelkää samaan tapaan kuin lepraa 2000 vuotta sitten pelättiin ja johon tänään liitetään samantyyppisiä syyllistäviä ajatuksia. Voisimme kai ainakin osoittaa normaalia lähimmäisenrakkautta niitä kanssaihmisiä kohtaan, jotka ovat saaneet tartunnan?

Muualla selitettynä:
Jukka Norvannon radioraamattukoulu Raamattu kannesta kanteen.

Muuta aiheeseen liittyvää:
Pohdintaa sairauden ja synnin suhteesta Kolmannen huoneen kynnyksellä entryssä Eheytymisen ihme (vuodelta 20059, Ellinoora.

Onko Jumalaa?
On.
Jos on, millainen hän on?
Luoja, Kaikkivaltias, kaikkialla läsnä oleva. Hyvä. Rakastava.
Onko sillä merkitystä minulle?
On, koska Jumala on minut luonut ja minut lunastanut. Olen hänelle tärkeä, rakas.
Onko sillä merkitystä minulle arkielämässä?
On, koska hän pitää minusta huolen. Hiuskarvakaan ei lähde päästäni niin, ettei Isä sitä tiedä.
Miten voisin oppia tuntemaan Jumalan?
Sanasta, siis Raamatusta. Ihmisten tulkinnat saattavat vaihdella ja häilyä, olla epäselviä ja epävarmoja, mutta muuta ilmoitusta meillä ei ole kuin Raamattu ja Jeesus. Myös elämä ajaa Jumalan suuntaan.
Miten uskovaiseksi tullaan?
Uskomalla, siis turvautumalla Jumalaan. Ei se sen kummempaa ole. Ja se on olennaisesti erilaista kuin tuuliajolla oleminen.

Summaan tähän ajatuksiani, joita syntyi, kun kävin kommentoimassa Mataran blogiin.
Tämä Raamis lähti liikkeelle noilla Raamatun katkelmilla. Jos sinä Matara tai joku muu tahtoo, että jatkan raamattumeditaatioita ja -selityksiä, jatkan niitä mielelläni.