Markus 1:35–39
Havainnot:
Aamuhetki kullan kallis: Jeesus hakeutui yksinäisyyteen rukoilemaan. Ehkä Jeesus oli vielä Simonin kodissa Kapernaumissa; siellä ei ainakaan todennäköisesti ollut hiljaista soppea.
Mahtoikohan juutalaisessa uskonnossa tuohon aikaan olla
henkilökohtaista hartaudenharjoitusta, jota toteutettiin muualla kuin
Jerusalemin temppelissä? Danielkin kirjassa kerrotaan Babylonian
valtakaudesta, jolloin Daniel (Dan 6:10) rukoili kasvot käännettyinä Jerusalemia kohti.
Jeesuksen oppilaille oli tärkeää, että Jeesus oli ihmisten tavoitettavissa (jae 37).
Jeesus ei jäänyt paikalliseksi kuuluisuudeksi. Hän ulotti toimintansa maakuntaan. Hän ei toiminut mitenkään salassa.
Englanninkielinen retki Jeesuksen varhaisen toiminnan maisemiin Galileassa.
Tulkinta:
Jeesukselle oli tärkeää viettää aikaa Isänsä kanssa.
Oppilaat puolestaan näkivät kasvavan kansansuosion. Jeesuksen
oppilaille oli ehkä tärkeää, että Jeesus auttoi ihmisiä tai se, että
Jeesus oli tunnettu ja että hänen hyvä maineensa kasvoi, tai se, että
hän teki hyvää mahdollisimman monelle.
Jeesuksella oli kiire levittää sanomaansa laajemmalle. Hänellä ei ollut kuin runsaat kolme vuotta aikaa.
Sovellus:
Suomalaisessa herätyskristillisyydessä on ollut 1800-luvulta lähtien aamuvartion perinne.
Sana aamuvartio tulee yön viimeisestä vartiohetkestä: kaupungin vahdit
kiersivät neljästi yön aikana tarkistamassa, että kaikki on hyvin. Aamuvartio
oli vartioista viimeinen Raamatun mittojen selityksestä: Päivä ja yö
jaettiin molemmat 12 tuntiin (Matt. 20:3; Ap. t. 23:23). Yö jaettiin
juutalaisen käytännön mukaan kolmeen (Luuk. 12:38), roomalaisen
käytännön mukaan neljään (Matt. 14:25) yövartioon.
Aamuvartion
esikuvana voitaisiin pitää tätä Jeesuksen vetäytymistä yksinäisyyteen,
tai Danielin tapaa rukoilla säännöllisesti yksinään.
Rukous on kristitylle elämäntapa.
maanantai, 1. tammikuu 2007
Kommentit