Markus 1:35–39
Havainnot:
Aamuhetki kullan kallis: Jeesus hakeutui yksinäisyyteen rukoilemaan. Ehkä Jeesus oli vielä Simonin kodissa Kapernaumissa; siellä ei ainakaan todennäköisesti ollut hiljaista soppea.
Mahtoikohan juutalaisessa uskonnossa tuohon aikaan olla henkilökohtaista hartaudenharjoitusta, jota toteutettiin muualla kuin Jerusalemin temppelissä? Danielkin kirjassa kerrotaan Babylonian valtakaudesta, jolloin Daniel (Dan 6:10)  rukoili kasvot käännettyinä Jerusalemia kohti.
Jeesuksen oppilaille oli tärkeää, että Jeesus oli ihmisten tavoitettavissa (jae 37).
Jeesus ei jäänyt paikalliseksi kuuluisuudeksi. Hän ulotti toimintansa maakuntaan. Hän ei toiminut mitenkään salassa.
Englanninkielinen retki Jeesuksen varhaisen toiminnan maisemiin Galileassa.
Tulkinta:
Jeesukselle oli tärkeää viettää aikaa Isänsä kanssa.
Oppilaat puolestaan näkivät kasvavan kansansuosion. Jeesuksen oppilaille oli ehkä tärkeää, että Jeesus auttoi ihmisiä tai se, että Jeesus oli tunnettu ja että hänen hyvä maineensa kasvoi, tai se, että hän teki hyvää mahdollisimman monelle.
Jeesuksella oli kiire levittää sanomaansa laajemmalle. Hänellä ei ollut kuin runsaat kolme vuotta aikaa.
Sovellus:
Suomalaisessa herätyskristillisyydessä on ollut 1800-luvulta lähtien aamuvartion perinne.
Sana aamuvartio tulee yön viimeisestä vartiohetkestä: kaupungin vahdit kiersivät neljästi yön aikana tarkistamassa, että kaikki on hyvin. Aamuvartio oli vartioista viimeinen Raamatun mittojen selityksestä: Päivä ja yö jaettiin molemmat 12 tuntiin (Matt. 20:3; Ap. t. 23:23). Yö jaettiin juutalaisen käytännön mukaan kolmeen (Luuk. 12:38), roomalaisen käytännön mukaan neljään (Matt. 14:25) yövartioon.
Aamuvartion esikuvana voitaisiin pitää tätä Jeesuksen vetäytymistä yksinäisyyteen, tai Danielin tapaa rukoilla säännöllisesti yksinään.
Rukous on kristitylle elämäntapa.