Itse aloin lukea Raamattua rippikouluaikaan, koska siihen riparilla kannustettiin. Vähitellen teksti alkoi kiinnostaa. Ajan oloon huomasin, että kirja on niin paksu, etten muista, ja niin monipolvinen, etten ymmärrä, mitä kaikkea siinä on meneillään. Uusi testamentti sentään hahmottui kohtalaisesti, mutta Vanhan testamentin kertomukset olivat vuosien ajan yhtä mylläkkää.